Lumentulo pääsi yllättämään

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää. Ei westiemmekään, nyt enää sisään jää...

Lokakuun lopulla taivaalta tupsahti lunta kertaheitolla niin paljon, että lenkin järjestäjiä jo vähän mietitytti, miten on yleisömenestyksen laita 5. marraskuuta järjestettävällä lenkillä. Aikaisemmilla lenkeillä hyväksi koetut metsäpolut olivat umpihangessa, kun innokkaat ulkoilijat eivät olleet vielä ehtineet tallata niitä auki.
Lenkkipäivä koitti ja lunta oli tullut vielä edellisenä yönä roimasti lisää. Pihallemme toi kuitenkin eloa kuuden porkkanahännän iloinen ja innokas joukko. Olli, Opel, Taavi ja Yetta saivat tällä kertaa lenkkiseuraa Äetsästä asti, kun westieneidit Ida ja Minni olivat houkutelleet isäntänsä ja emäntänsä mukaan lenkille. Äetsän tytöt herättivätkin kovasti kiinnostusta paikallisissa suuruuksissa.
Lumentulon vuoksi jouduimme siis luopumaan tutuksi tulleista metsämaisemista ja suuntaamaan huonosti auratuille pyöräteille. Onneksi reitille sattui sentään suurehko kenttä, jolla kaverukset saivat jahtailla toisiaan vähän vapaammin. Meno oli aika raskasta pikkuisille, kun maastovara ei oikein tahtonut riittää.