Talviuintikokeiluja jatketaan!

Joulutauolta palattiin jälleen lenkkipoluille aurinkoisena ja vihdoin valkeana tammikuun viimeisenä lauantaina. Pihamaalle kertyi jälleen pieni valkoinen lauma, joka kovasti koetti herättää naapureiden huomiota huutelemalla lisää lenkkeilijöitä - toiset äänekkäämmin ja toiset vähän maltillisemmin. Kun paikalle olivat ennättäneet neitokaiset Ida, Minni, Nippe ja Zara sekä alkoi viimein pikiakin tipahdella paikalle. Viljo 8kk ja kastroitu Vili takasivat vielä Ollille isännän paikan, mutta viimeisenä mukaan ennättänyt Morris oli jo tarkastettava tarkemmin. Hyvin jakoivat pojan neitokaiset tällä lenkillä, eikä kähinöitä kuultu.

Pikkuisen meinasi meno alkumatkasta takuta, kun piti kytkettynä kulkea, mutta metsän laidassa koitti jälleen vapaus ja voi sitä riemua minkä hihnan irrotus sai aikaan! Vili ja Viljo kirmasivat vuoroin toinen toistaan jahdaten välillä pitkälläkin muun porukan edellä, mutta hienosti oikealla reitillä pysytellen, kunnes… Euran oma uimamaisteri Vili löysi vastustamattoman ojanristeyksen johon oli kertynyt westien mentävä lammikko. Sinne pulahtivat juniorit Vili edellä ja Viljo perässä - kaikki seurasivat tapahtunutta niin hämmästyneenä, että kamerat jäivät valitettavasti taskunpohjille.

Eipä jäänyt ensimmäinen lammikko viimeiseksi tällä lenkillä vaan taisipa Vili uida vielä kolme kertaa tuon jälkeenkin. Viimeisellä pulahduksella sai vielä kuin ihmeen kaupalla itsensä pestyksikin.

Siinä valkoista vapaudenriemua seuratessa ja metsäpolkuja tallatessa pääsivät omistajat mukavasti jälleen vaihtamaan kuulumisia ja kokemuksia niin allergioista, ruokinnasta, trimmauksesta kuin muistakin westien elämään liittyvistä aiheista. Tulipa siinä varmaan juteltua muustakin kuin kaikkia yhdistävistä lemmikeistä, mutta pääasia lienee, että kaikki vaikuttivat viihtyvän!