Joulutunnelmissa ilman luntakin...

Joulukuun puolivälissä – viikkoa ennen joulua ei ollut tietoakaan edellisen lenkin kohdalle osuneesta lumiongelmasta, joka esti tuolloin metsään pääsyn. Tällä kertaa pään raapimista aiheutti pikemminkin metsäpolkujen ja kallioiden kosteus. Märkä keli pohditutti siinäkin mielessä tulisiko lenkille juurikaan osallistujia.
Kun lauantai koitti pihamaallamme odotti melkoinen yllätys. Lenkille oli lähdössä ennätysmäiset kahdeksan valkoista veijaria ja mikä iloisinta meidän järjestäjien kannalta – puolet näisät oli mukana ensimmäistä kertaa. Uusi juniorikin saatiin lenkkiporukalle kun Vili 4,5kk Eurasta toi porukkaan tuulahduksen pennun elämää. Vili sai seurakseen myös uusina Typyn, Lippen ja Pensselin, vanhoina konkareina mukana tepastelivat Yetta, Taavi, Opel ja Olli.
Metsätaipaleella päästiinkin seuraamaan touhottajien erilaista suhtautumista veteen ja kuraan. Siinä missä Ollin kaltaiset hienohelmat kiersivät pienimmätkin mahdollisuudet kastaa tassunsa Vilin tapaiset rasavillit fanaatikot sukelsivat jokaiseen kohdalle osuneeseen lätäkköön. Toki niitä maltillisempia kultaisen keskitien kulkijoitakin joukkoon mahtui.
Kun lenkkimaastot alkavat jo lenkkikonkareille olla ilmeisen tuttuja, pieni erkaneminen taluttajista oli välttämätöntä. Suunnan ja hajujen lisäksi myös äänet keräsivät aiempaa enemmän huomiota ja pieniä spurtteja pusikkoonkin nähtiin, ja mitä isot edellä sitä penet perässä – kuinkas muutenkaan. Mutta kyllä metsän eläinten ohessa poikien huomio jaksoi kiinnittyä myös tyttöihin, varsinkin uusiin tuttavuuksiin Typyyn ja Lippeen.
Kun palasimme metsästä, oli aika kääntää ajatukset kohti lähestyvää joulua glögin, pipareiden ja joulutorttujen voimin. Jokaisen olikin siitä sitten mukava syventyä omiin perinteisiinsä seuraavaa lenkkiä odotellen.
Mukava huomata miten porukka vähitellen karttuu ja uusia kasvoja ja karvaturreja liittyy joukkoomme. Jokainen innokas on lämpimästi tervetullut iloiseen joukkoomme!

Lumentulo pääsi yllättämään

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää. Ei westiemmekään, nyt enää sisään jää...

Lokakuun lopulla taivaalta tupsahti lunta kertaheitolla niin paljon, että lenkin järjestäjiä jo vähän mietitytti, miten on yleisömenestyksen laita 5. marraskuuta järjestettävällä lenkillä. Aikaisemmilla lenkeillä hyväksi koetut metsäpolut olivat umpihangessa, kun innokkaat ulkoilijat eivät olleet vielä ehtineet tallata niitä auki.
Lenkkipäivä koitti ja lunta oli tullut vielä edellisenä yönä roimasti lisää. Pihallemme toi kuitenkin eloa kuuden porkkanahännän iloinen ja innokas joukko. Olli, Opel, Taavi ja Yetta saivat tällä kertaa lenkkiseuraa Äetsästä asti, kun westieneidit Ida ja Minni olivat houkutelleet isäntänsä ja emäntänsä mukaan lenkille. Äetsän tytöt herättivätkin kovasti kiinnostusta paikallisissa suuruuksissa.
Lumentulon vuoksi jouduimme siis luopumaan tutuksi tulleista metsämaisemista ja suuntaamaan huonosti auratuille pyöräteille. Onneksi reitille sattui sentään suurehko kenttä, jolla kaverukset saivat jahtailla toisiaan vähän vapaammin. Meno oli aika raskasta pikkuisille, kun maastovara ei oikein tahtonut riittää.

Lenkkeilijöiden joukko kasvaa!

Ja kiirihän se, vaikka toinenkaan lenkkipäivän valinta ei onnistunut ihan nappiin. Lenkkeilimme kauniin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä lauantaina 23.9., eli samana päivänä kun toisaalla nautittiin iloisesta Westie-tempauksesta. Samoilla kankailla lenkkeilimme tälläkin kertaa. Iloksemme saimme todistaa joukkomme kasvaneen kolmella valkoisella neitokaisella. Perustajajäsenien lisäksi tällä kertaa myös Daisy, Skipi ja Sherry olivat saaneet omistajansa nousemaan mukavilta kotisohviltaan.Metsän siimeksestä palattuamme ja hetken lepäiltyämme saivat nelijalkaiset ystävämme vielä kokea ihanan vapauden tunteen isohkolla nurmikentällä ja kyllä riemua riittikin, kaikille kotiin lähtö ei ollut niin kovin mieleen. Ollikin koetti vielä illalla kovasti pihasta etsiä mukavia lenkkikavereita. Talvisempia temmellyksiä odotellessa!

Westielenkit saapuvat Raumalle

Ainakin yksi uusi Westielenkkipaikkakunta on jälleen saatu vallattua kun Rauman ensimmäinen lenkki tuli tassuteltua helteisessä säässä lauantaina 26.8. Järjestäjien heikohkon mökkeily- ja veneilykulttuurin tuntemuksen vuoksi lenkki osui samalle päivälle Venetsialaisten kanssa, mikä ainakin osaltaan verotti osallistujajoukkoa. Paikalla olivat kuitenkin sitäkin innostuneempina Yetta, Taavi, Opel ja Olli – emäntineen tietenkin!
Lenkkimaastoksi oli valittu Uotilan ja Tarvolan välinen metsä, jossa riittää tilaa temmeltää ja valita lenkkipolku mielensä mukaan. Alku- ja loppumatkasta tepastelimme tienvartta ohikulkijoiden ihasteltavana, mutta heti metsän laidassa pienet porkkanahännät saivat kokea vapauden ja tutustua toisiinsa omaan tahtiinsa. Edes naapuruston ennenaikaiset Venetsialaisilotulitukset tai vähän matkan päässä jyrähdellyt ukkonen eivät touhottajia tuntuneet haittaavan. Onneksi ei sentään saatu vettä niskaamme.
Lenkiltä palattuamme maistui vesi nelijalkaisille ja kahvi meille taluttajille. Toivottavasti ensikerralla sana kiirii laajemmalti ja ajankohtakin sopii useammille!