Siinä, missä maaliskuun lenkillä oli kaunista ja lämmintä ja metsä täynnä valkoista vilinää, ei huhtikuun meno ollut aivan samaa. Vilinää kyllä riitti – kiitos pitkämatkalaisten. Kelit olivat pikkuisen aiempaa kehnommat, kun edellisenä yönä päätti puskea vähäistä takatalvea, mutta sateet onneksi lakkasivat ennen starttia. Raumalaisedustus lankesi tällä kertaa Ollin harteille, kun seuraksi saapuivat Vili Eurasta sekä Nella (5v) pentujensa Tessan ja Hulin (1v) kanssa Uudestakaupungista asti.
Vaikka porukkaa ei häntäluvun perusteella niin hurjasti ollutkaan, riitti metsässä todella touhua. Pojat, kun niin saman ikäisiä olivat, päättyivät välillä vähän selvittelemään kuka kukin on. Eihän se oikeastaan mekkalointia ja pientä painia hurjemmaksi yltynyt, mutta saattoi kyllä metsässä liikkuneiden pikkupoikien korvaan kuulostaa melko totiselta touhulta.
Pääsimmepä sitten tutustumaan myös toisenlaiseen koiran komentamiseen, kun Hulille oli aivan turha korottaa ääntään – hän kun on kuuro. Sormea heristämällä kiellettiin luvattomuudet ja reiteen taputtamalla kutsuttiin luokse. Kuurous aiheutti myös lievää arkuutta pidempiä itsenäisiä tutkimusretkiä kohtaan. Siskolikka Tessa sitten osoittikin aivan toisenlaista rohkeutta ja kävi välillä vähän pidemmälläkin kierroksella pusikoiden takana. Mitäpä tuollainen rohkea neitokainen sitten saakaan aikaan viriileissä nuorissa miehissä – yllättäen Vili ja Olli osoittivat suunnatonta kiinnostusta. Onneksi oli Tessalla velipoika matkassa, joka sitten kovasti komensi moisia tunkeilijoita takaisin ruotuun. Nella-mamma tyytyi enimmäksen seurailemaan nuorempien menoa hieman maltillisemmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti