Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu, lähes helteinen ilma, optimaaliset olosuhteet löhöillä auringossa ja polttaa nahkansa. Lauantai oli varattu valkolakeille, mutta vähän karvaisemmat valkoiset valtasivat sunnuntain. Ihan kivasti oli edellisen päivän juhlalisuuksista selvitty, kun kuusi kaverusta saapui piristämään Ollin vapaapäivän laiskottelua. Vili saapui jälleen hyvissä ajoin varmistamaan, ettei ainakaan jäisi porukasta. Kohta perässä pihan pomppasi uusi neito Nippe 10kk, jonka allekirjoitanut melkein ohjasi naapuriin autonmerkin perusteella. Nippeä peesasivat Yetta ja Taavi. Viime hetkillä pihaan kurvasi vielä Sherry esittelemään uutta "pikkusiskoaan" Centaa 7kk, joka kotiutui vastikään Tanskasta emännän ja isosiskon iloksi.
Varmin merkki helteestä olivat hetki hetkeltä pitenevät vaaleanpunaiset kielet ja yhä voimistuva huohotus ja läähätys. Polut olivat vähäisen käytön vuoksi kasvaneet jokseenkin varvikkoisiksi ja jokaista askelenpaikkaa sai varmistella toisellakin vilkaisulla – kesäisessä metsässä kun voi törmätä vaikka maan matosiin. Onneksi kaikki ilkeät tuttavuudet päättivät pysyä piilossa. Yhtäkkiä metsässä kajahti huudahdus "No, nyt yksi meni sinne!" Molskahduksesta sitten omistaja jo tunnistikin omansa. Vili siellä vain vilvoitti oloaan vanhassa lehmien juottokuipassa. Uimarin olo varmasti helpottui, mutta emäntä ei ehkä ollut kovin hyvillään turkkiin tarttuneesta "tuoksahduksesta".
Lopu matka taivallettiinkin metsässä sen suuremmitta kommelluksitta sinkoillen kuka kenenkin perässä. Yksi rusakko ohitettiin lähietäisyydeltä, muta pitkäkorva livahti turvaan juuri ennen kuin tuli huomatuksi. Pikku pyrähdys oravan perään päätyi kuusen juurelle, kun westien kynnet eivät oikein pureudu kaarnaan riittävästi. Leppoisan lenkkeilyn päälle onkin sitten ihan mukava jäädä viettämän pientä kesätaukoa kuka missäkin lomaillen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti