Aurinkoinen elokuun puolenvälin jälkeinen keskiviikko päivä keräsi jälleen yhteen kesälomiltaan palailleen Rauman lenkkiporukan. Mahtuipa mukaan yksi vasta edellisen lenkin jälkeen Raumalle kotiutunut nuori herrakin. Dennis valloitti sukulaisilleen tyypillisillä suurehkoilla korvillaan niin pienet kuin vähän suuremmatkin lenkkeilijät ainakin sieltä hihnan toisesta päästä. Pitkään ei 5 kk:n ikäinen duracell-pupu paikallaan pysynyt vaan kaikki uudet tuttavuudet oli hetkessä moikattu.
Tällä kertaa paikalle oli sovittuun lähtöaikaan mennessä kertynyt Denniksen seuraksi neljä muuta nuorta miestä. Olli nyt tavalliseen tapaansa isännän roolissa ja Vili innokkaana ensimmäisenä paikalla varmistamassa, ettei jää joukosta. Saatiinpa vielä porukkaan vahvistusta Opelista ja Pensselistäkin. Juuri kun alkoi herroja harmittaa paikallaanolo ja pieniä pörinöitä alkoi kuulua, pihaan kaarsi Wilma – aina niitä naisia saa odottaa.
Kuten voi kuvitella sai Wilma osakseen viiden herran jakamattoman huomion. Välillä pitikin päästä syliin turvaan moista tungettelua. Liekö johtunut neitien vähyydestä vai herrojen nuoresta iästä, mutta pikkuisen piti jälleen mitellä kuka on kuka joukossa. Saatiinpa lenkki kuitenkin mukavissa tunnelmissa tallusteltua läpi puolukoista punaisessa metsässä. Pensseli piti joukon käejessä huolen, ettei turhaan jäätu maleksimaan, oli sellainen vauhti päällä. Vain yksi kuralammikko jouduttiin ylittämään ja Vilikin malttoi, emännän peloista huolimatta, pitää tassunsa polulla jo hieman kuivahtaneen juottokuopan kohdalla.
Kenties seuraavalle lenkille saamme jälleen neitejäkin enemmän – ei sillä, että herroissakaan mitään vikaa olisi =)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti