Maaliskuun lopussa kerääntyi taas pihamaallemme lähes ennätyksellinen joukko valkoisia porkkanahäntiä. Ensin pihaan kurvasi Opel, joka tosin tuli vain tervehtimään meitä ennen lenkin alkua, eikä liittynyt vallattomaan vaellukseemme. Pian oli hulinaa yhdeksän, tai kuten joku laski kahdeksan ja puolen koiran edestä - reilun 3 kuukauden ikäinen Siiri ei kuulemma käynyt vielä kokonaisesta.
Vili esitteli uuden pikkusiskonsa ylpeydellä ja porukka ottikin uuden kuopuksen oikein mukavasti vastaan, mitä nyt Nippe vasta vauvakuumeestaan toipuneena oli pikkuneitiä kohtaa hieman yrmeä ja pani pörinäksi. Wilmalla taas oli vauvakuume pahimmillaan ja emäntä esittikin vienon toiveen, josko Siiri veisi moiset tuulet mennessään. Sitä tosin tarina ei kerro, miten tuo kohtaaminen vaikutti. Olli olisi ilmeisesti ollut valmis tekemään neidon toiveesta totta, sen verran tiiviisti parivaljakko jälleen taittoi taivalta yhdessä.
Metsään suunnatessamme matka taittui oikein mukavasti ja kaikki tulivat toimeen oikein mainiosti. Siiri paineli joukon keulilla isoveli Vili ja Viljo kannoillaan välillä kirmaten "mamman" luokse tarkastamaan, että pysytään vauhdissa ja jatkoi hulvatonta menoaan vanhempiaan villiten. Välillä isommat tytöt pyysivät päästä matkustajan rooliin omistajiensa syliin väsymystään tai poikien roikuttua hännäntyvessä vähän turhan innokkaasti. Siirillä riitti sitten muidenkin edestä virtaa ihan loppuun asti - kotona taisi kyllä uni maittaa!
Lehmien juottokuoppa sai tällä kertaa olla rauhassa, eivätkä uimamaisterit antaneet uintinäytöksiä, mutta reitin puolen välin jälkeen löytyi jotain muuta kiintoisaa, missä piti vähän pyörähtää. Taisi Centa päästä pesulle tehtyään tarkempaa tuttavuutta hevosen lannan kanssa. Ei oikein emännän hienoksi neidiksi naamiointiyritys mennyt läpi, vaikka hienot huivit Sherryllä ja Centalla olikin.
Seuraavaa lenkkiä ja keväisiä ilmoja odotellessa,
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti